Tarinat

Miksi näemme Auringon, vaikka se on jo laskenut?

Kun näet Auringon laskevan, se on jo laskenut

Katsot, kuinka Auringon kiekko koskettaa horisonttia. Todellisuudessa se on kuitenkin jo kokonaan laskenut. Se, minkä näet, on pelkkä optinen harha. Miten se on mahdollista?

Kyse on valon taittumisesta

Työnnä pilli mukilliseen vettä ja katso veden pintaa vinosti ylhäältä. Veden alla pilli näyttää katkenneelta – kuin se olisi taipunut ylös kohti pintaa. Todellisuudessa se on silti suora.

Valon taittuminen

Kun valo siirtyy toiseen aineeseen, sen nopeus muuttuu. Vedessä se kulkee noin neljänneksen hitaammin kuin ilmassa. Jos valo tulee veteen vinosti, sen suunta muuttuu samalla – tätä sanotaan valon taittumiseksi. Öljyssä valo hidastuu vielä enemmän, joten pilli näyttäisi katkeavan vielä enemmän.

Näin yksi säde taittuu

Säde kulkee ilmassa suoraan. Heti kun se osuu veteen vinosti, se taittuu pinnalla ja jatkaa eri suuntaan.

Valo avaruudesta

Auringon valo matkaa tyhjän avaruuden halki 8 minuuttia ja 20 sekuntia. Sitten se saapuu ilmakehäämme. Ilmakin hidastaa valoa, vaikka vain aavistuksen – ja niin säde taittuu, aivan kuten pillin kohdalla vedessä.

Näemme Auringon korkeammalla

Taittunut säde tulee silmään vähän jyrkemmin ylhäältä. Silmä ei kuitenkaan tiedä, että säde on matkalla taipunut, joten näemme Auringon taivaalla korkeammalla kuin missä se oikeasti on.

Kokeile veden alla

Kun olet tyynessä uima-altaassa ja Aurinko on matalalla, sukella ja katso veden alta taivaalle. Aurinko näkyy korkeammalla kuin silloin, kun nostat pääsi vedestä: veden pinnalla sen valo taittuu vielä kerran. Älä kuitenkaan koskaan katso suoraan Aurinkoon, älä edes veden alla.

Mitä vinompi, sitä enemmän

Kun Aurinko on suoraan pään yläpuolella, valo tulee kohtisuoraan eikä taitu lainkaan. Mitä matalammalla Aurinko on, sitä vinommin valo tulee ilmakehään ja sitä enemmän se taittuu. Eniten horisontin tuntumassa, aamuin illoin: siellä taittuminen nostaa Aurinkoa noin 0,6°, hieman enemmän kuin on Auringon oma läpimitta.

Siksi näemme Auringon, vaikka se on jo laskenut

Kun kiekko koskettaa horisonttia, todellinen Aurinko on jo kokonaan sen alapuolella. Sen valo taittuu kuitenkin ilmakehässä horisontin yli aina meille asti, joten näemme sen vielä hetken.

Päivä on pidempi kuin pitäisi

Sama tapahtuu aamulla: näemme Auringon ennen kuin se oikeasti nousee. Joka päivä saamme siis muutaman minuutin lisää valoa. Siksi päiväntasauksen aikaan päivä ei kestä tasan 12 tuntia, vaan muutaman minuutin kauemmin.

Eli?

Laskeva Aurinko, jonka näet, on vain kuva. Ilmakehä taivuttaa auringonvaloa samoin kuin vesi taivuttaa pillistä tulevaa valoa, joten näet Auringon vielä muutaman minuutin sen jälkeen, kun se on oikeasti laskenut.