Occamin partaveitsi: yksinkertaisempi selitys on usein oikeampi

Occamin partaveitsi on loogisen päättelyn periaate, jonka mukaan kahdesta eri selityksestä samalle ilmiölle kannattaa valita yksinkertaisempi.

Partaveitsi on nimetty englantilaisen filosofin ja teologin Vilhelm Occamilaisen mukaan, joka eli 1300-luvulla. Hän muotoili periaatteen itse useilla eri tavoilla, mutta eniten juurtui irlantilaisen filosofin John Punchin keksimä muotoilu ”olioita ei tule lisätä tarpeettomasti”.

Mitä Occamin partaveitsi sanoo

Kuvittele, että kunnassasi on tapahtunut jotain. Joku on esimerkiksi sytyttänyt torilla kannon tuleen. Poliisi ryhtyy tutkimaan tapausta tavanomaisella tarmollaan ja saa syyllisen kiinni muutamassa tunnissa. Oikeudessa kolme todistajaa kertoo nähneensä, kuinka syyllinen sytytti kannon. Yksi lapsi on jopa kuvannut tapahtuman videolle ja julkaissut sen TikTokissa. Lisäksi syyllisen vaimo vahvistaa, että syytetty ei ollut kyseiseen aikaan kotona vaan lähti jonnekin. Tapaus vaikutti selvältä.

Syyllinen, kutsutaan häntä vaikka Einoksi, puolustautui kuitenkin epätavallisella väitteellä: hän kertoi, ettei tehnyt sitä itse, vaan sen teki hänen kaksoisolentonsa, klooni, jonka paha demoni Pazuzu rakensi orjuuttaakseen ihmiskunnan, ja kannon sytyttäminen on tämän pahan suunnitelman ensimmäinen vaihe.

”Todista, ettei asia ole niin”, sanoi Eino itsevarmasti.

Arvaat varmaan jo, missä ongelma on. On mahdotonta todistaa, ettei mitään kaksoisolentoa eikä demoni Pazuzua ole olemassa. Aivan teoriassa olisi voinut käydä niin, että demoni Pazuzu todella nousi jostain, loi Einon kaksoisolennon, joka sytytti Tampereella, siis omassa kunnassasi, kannon tuleen ja katosi sitten taas. Tätä ei yksinkertaisesti voi sulkea pois sataprosenttisesti. Miten tuomarin sitten pitäisi päättää?

Tuomari voi tässä tilanteessa käyttää Occamin partaveistä. Sen mukaan jos on kaksi eri selitystä, jotka selittävät jonkin ilmiön yhtä hyvin, tulee käyttää yksinkertaisempaa selitystä. Tässä tapauksessa on paljon yksinkertaisempaa selittää asia niin, että Eino valehtelee ja sytytti kannon, kuin että helvetistä olisi noussut salaperäinen demoni Pazuzu.

Todellisuudessa selityksiä ei edes ole vain kaksi. Eino voi keksiä äärettömän monta muuta selitystä: kannon sytyttivät enkelit, jotka myös huumasivat kaikki todistajat; kanto ei oikeasti palanut, vaan kyse on ryhmähallusinaatiosta; tai joku lahjoi kaikki todistajat ja väärensi videon, ja niin edelleen. Yksinkertaisin selitys on kuitenkin se, että Eino sytytti sen.

Mitä Occamin partaveitsi ei sano

Occamin partaveitsi ei kuitenkaan sano, että päätös oli oikea! Todella saattoi käydä niin, että joku lahjoi kaikki todistajat tai että enkelit laskeutuivat taivaasta maan päälle. Sitä ei tiedetä. Occamin partaveitsi vain neuvoo, millä selityksellä on suurin todennäköisyys. Jos tuomari ei soveltaisi Occamin partaveistä, jokainen rikollinen poistuisi oikeudesta syyttömänä ihmisenä, koska jokainen heistä voisi keksiä oman tarinansa omasta demonistaan Pazuzusta, jota ei voi oikeastaan kumota.

Occamin partaveitsi voidaan siksi määritellä myös sen kautta, kuinka vaikeaa ilmiön selitys on kumota. Jos jollekin ilmiölle on kaksi selitystä, valitaan mieluummin se, joka on helpompi kumota. On monia tapoja kumota se, että Eino on todellinen syyllinen. Esimerkiksi joku on voinut nähdä hänet kaupungin toisella puolella. Tai hänet on voinut tallentaa kaupungin toisella puolella valvontakamera. Paikalta on voitu löytää bensakanisteri, jossa on jonkun toisen sormenjäljet. Ja niin edelleen. Miten kumottaisiin se, että demoni Pazuzu laskeutui maan päälle? No, se on vaikeaa. Koska tämän kumoaminen on käytännössä mahdotonta, suositaan mieluummin selitystä, että Eino teki sen, koska se on paljon helpompi kumota, eikä kukaan ole silti kumonnut sitä.

Mitä vaikeampi jonkin selityksen on kumota, sitä monimutkaisempi selitys on ja sitä epätodennäköisempi se on.

Occamin partaveitsi tieteessä

Partaveitsellä on tietenkin suuri merkitys tieteessä, jossa sitä täytyy soveltaa joka askeleella. Miksi esimerkiksi esineet putoavat maahan? Sen voi selittää painovoimalla, tai voi ajatella, että kun pudotat jonkin esineen, näkymättömät lentävät tontut saapuvat heti paikalle ja työntävät esinettä, kunnes se putoaa maahan.

Tässä kohtaa voidaan soveltaa Occamin partaveistä ja todeta, että kyse on todennäköisemmin painovoimasta kuin tontuista.

Yksinkertaisempi ei aina ole oikeampi

Kappaleiden liikettä kuvaavat kaksi perusteoriaa: Newtonin lait ja Albert Einsteinin suhteellisuusteoria. Newtonin lait opetetaan lukiossa, kun taas suhteellisuusteoria on paljon, paljon monimutkaisempi. Occamin partaveitsen mukaan tässä kohtaa pitäisi hylätä Einsteinin suhteellisuusteoria ja noudattaa jatkossa Newtonin lakeja.

Näin ei ole, ja syy on yksinkertainen. Teoriat eivät nimittäin selitä luonnonilmiöitä yhtä hyvin. Suhteellisuusteoria kuvaa liikettä maailmankaikkeudessa paljon tarkemmin. Mitä lähempänä esineen nopeus on valonnopeutta, sitä epätarkempia Newtonin lait ovat. Tavallisille maanpäällisille nopeuksille Newtonin lait riittävät täysin, mutta kun halutaan laskea satelliittien liikettä Maan ympäri, tarvitaan suhteellisuusteoriaa, joka on moninkertaisesti monimutkaisempi mutta myös paljon tarkempi. Jos esimerkiksi GPS-paikannusjärjestelmä käyttäisi vain Newtonin lakeja, GPS näyttäisi hetken kuluttua sijainnin useiden kilometrien päässä oikeasta paikasta.

Siksi tässä kohtaa Occamin partaveistä ei voi käyttää, sillä suhteellisuusteoria on kyllä monimutkaisempi mutta myös tarkempi. Ne eivät siis kuvaa ilmiötä yhtä hyvin. Einsteinin teoria kuvaa sitä paljon paremmin. Se on kuin vertaisi ranteessa olevaa kelloa tutkijoiden käyttämiin atomikelloihin. Atomikellot ovat tietenkin paljon monimutkaisempia mutta myös paljon tarkempia. Ne eivät siis kuvaa samaa ilmiötä yhtä hyvin, eikä Occamin partaveistä siksi voi soveltaa.