✖

Virittämä aliavaruus

Kun on jokin vektorijoukko ja lasketaan kaikki sen lineaarikombinaatiot, saadaan tämän vektorijoukon virittämä aliavaruus.

Virittämän aliavaruuden määritelmä

Olkoot annettuina vektorit x1, …, xn. Jo tiedetään, että näistä vektoreista voidaan koota uusi vektori lineaarikombinaation avulla. Valitaan reaaliluvut a1, …, an, ja uusi vektori y saadaan kertomalla ja laskemalla yhteen

y=a1⋅x1+…+an⋅xn

Näin voidaan vektorijoukosta x1, …, xn tehdä äärettömän monta ”uutta” vektoria, kunhan ainakin yksi vektoreista xi poikkeaa nollavektorista — riittää vain valita sopivasti eri kertoimet a1, …, an.

Kun vektoreita muodostetaan yhä edelleen, saadaan lopulta kaikki vektorit, jotka voidaan saada vektorien x1, …, xn lineaarikombinaationa. Tällaista joukkoa sanotaan vektorien x1, …, xn virittämäksi aliavaruudeksi. Vektorijoukon X virittämää aliavaruutta merkitään span(X). Muodollisesti virittämä aliavaruus voitaisiin kirjoittaa näin

span(x1,…,xn)={a1⋅x1+…+an⋅xn∣a1,…,an∈R},

jos vektoreita on äärellinen määrä. Jos vektorien joukko X on ääretön, voidaan ottaa kaikki äärelliset osajoukot Yi ⊆ X, eli |Yi| = r jollekin r ∈ ℤ+, ja joukon X virittämä aliavaruus olisi silloin kaikkien joukkojen span(Yi) yhdiste.

Esimerkki

Pysytään suositussa vektoriavaruudessa ℝ3. Valitaan yhden alkion joukko X1 = {(1, 2, 1)} ja kysytään, mikä on tämän joukon virittämä aliavaruus. Se on vektorin (1, 2, 1) kaikkien lineaarikombinaatioiden joukko. Tuloksena saatava aliavaruus on muotoa

span(X1)={(a,2a,a)∣a∈R}

Siinä ovat siis muotoa (3, 6, 3),(8, 16, 8),(−1, −2, −1) olevat vektorit jne. Voidaan kokeilla tarkistaa, että kahden tällaisen vektorin summa on taas samaa muotoa oleva vektori:

(3,6,3)+(3,6,3)=(6,12,6)(3,6,3)+(−1,−2,−1)=(2,4,2)(8,16,8)+(2,4,2)=(10,20,10)

Toinen esimerkki ovat tavalliset vektorit X2 = {(1, 0, 0), (0, 1, 0)}. Kun lasketaan kaikki lineaarikombinaatiot, huomataan, että ne ovat muotoa (a, b, 0), missä a, b ∈ ℝ. Se nähdään helposti, koska

(a,b,0)=a⋅(1,0,0)+b⋅(0,1,0).

Tämän aliavaruuden vektoreita ovat esimerkiksi (0, 8, 0), (14, 15, 0) jne. Muodollisesti se kirjoitettaisiin näin:

span(X2)={(a,b,0)∣a,b∈R}

Virittämä aliavaruus pienimpänä aliavaruutena

Olkoon annettuna vektoriavaruus V ja jokin vektorijoukko X ⊆ V. Virittämä aliavaruus span(X) on silloin avaruuden V vektorialiavaruus, eli span(X) on vektoriavaruus.

Riittää osoittaa, että span(X) on suljettu yhteenlaskun ja kertolaskun suhteen. Se on varmasti, koska jokainen vektori x ∈ span(X) on syntynyt joukon X vektorien lineaarikombinaationa.

Joukon X virittämä aliavaruus on samalla pienin aliavaruus, joka sisältää kaikki joukon X vektorit. Miksi? Pienimmän vektorialiavaruuden, joka sisältää joukon X vektorit, täytyy sisältää myös kaikki joukon X vektorien lineaarikombinaatiot — muuten se ei olisi vektoriavaruus. Voidaan tehdä vastaoletus, että on olemassa jokin pienempi vektorialiavaruus, merkitään sitä Y, joka sisältää kaikki joukon X vektorit, eli X ⊆ Y. Koska oletuksen mukaan Y on pienempi kuin span(X), täytyy olla olemassa vektori x, joka on joukossa span(X) mutta ei joukossa Y, eli x ∈ span(X) ∧ x ∉ Y.

Samalla kuitenkin pätee, että vektori x täytyy voida muodostaa joukon X vektorien lineaarikombinaationa, joten on oltava olemassa vektorit x1, …, xn ∈ X ja kertoimet a1, …, an, joille

x=a1⋅x1+…+an⋅xn

Mutta jos Y ei sisällä tätä vektoria x ja sisältää kuitenkin vektorit x1, …, xn, Y ei voi olla vektoriavaruus eikä siis aliavaruuskaan. Virittämä aliavaruus span(X) on siis pienin aliavaruus, joka sisältää kaikki joukon X vektorit.

Virittämän aliavaruuden perusominaisuudet

  • Aina pätee W ⊆ span(W). Sen pitäisi olla selvää. Joukon W virittämä aliavaruus on aina yhtä suuri kuin joukko W tai suurempi. Koska virittämä aliavaruus span(W) sisältää kaikki joukon W vektorien lineaarikombinaatiot, joukon span(W) täytyy sisältää myös kaikki joukon W vektorit: jos otetaan jokin vektori x ∈ W, kertoimella a = 1 saadaan kombinaatio a · x = x.

    Esimerkki: joukon W = {(1, 0, 0)} virittämä aliavaruus on joukko

    span(W)={(a,0,0)∣a∈R}.

    Selvästi pätee {(1, 0, 0)} ⊆ {(a, 0, 0)  ∣  a ∈ ℝ}.

  • Aina pätee span(W) = span(span(W)). Kun virittämä aliavaruus on kerran laskettu, tämän aliavaruuden virittämä aliavaruus on sama aliavaruus. Joukko span(W) sisältää kaikki joukon W lineaarikombinaatiot. Jos laskettaisiin uudestaan kaikki joukon span(W) lineaarikombinaatiot, ei saataisi yhtään uutta.

  • Olkoon annettuna vektoriavaruus V ja kaksi tämän avaruuden osajoukkoa (ei välttämättä aliavaruutta) W1 ja W2, eli W1, W2 ⊆ V. Jos samalla pätee W1 ⊆ W2, pätee myös span(W1) ⊆ span(W2).

    Toisin sanoen: jos on kaksi vektorijoukkoa, joista toinen on pienempi, tämän pienemmän vektorijoukon virittämä aliavaruus on pienempi tai yhtä suuri kuin suuremman joukon virittämä aliavaruus.

    Esimerkki: olkoot W1 = {(1, 0, 0)} ja W2 = {(1, 0, 0), (0, 1, 0)}. Nähdään, että W1 ⊆ W2. Millaisia virittämät aliavaruudet olisivat?

    span(W1)={(a,0,0)∣a∈R}span(W2)={(a,b,0)∣a,b∈R}

    Vektorijoukko W2 ”viritti suuremman aliavaruuden” kuin joukko W1, kuten odotettiinkin. Joukko W2 sisältää kaikki joukon W1 vektorit, joten kaikki joukon W1 vektorien lineaarikombinaatiot saadaan muodostettua myös joukon W2 vektoreista.

    Toinen esimerkki: W3 = {(1, 2, 0)} ja W4 = {(1, 2, 0), (5, 10, 0)}. Jo ensi silmäyksellä nähdään, että joukon W4 vektorit ovat riippuvia. Siksi molemmat joukot virittävät saman aliavaruuden. Vaikka siis W3 ⊂ W4, pätee span(W3) = span(W4).

Luvut: Vektoriavaruudet, Esimerkkejä vektoriavaruuksista, Vektorialiavaruus, Vektorien lineaarikombinaatio, Virittämä aliavaruus, Vektoriavaruuden kanta, Vektoriavaruuden dimensio, Kannanvaihtomatriisi