Määrätty integraali
Määrättyä integraalia käytetään sellaisten kuvioiden pinta-alan mittaamiseen, jotka kuvataan jonkin funktion avulla.
Motivaatio
Olkoon annettu funktio
Kiinnostuksen kohteena on sinisellä korostetun alueen pinta-ala. Miten se määritettäisiin? Voidaan edetä niin, että koko sininen alue jaetaan useampaan pienempään alueeseen, lasketaan näiden pienempien alueiden pinta-alat ja lasketaan kaikki osapinta-alat yhteen. Jotta pienempien alueiden pinta-ala voidaan laskea jollakin kaavalla, näillä pienemmillä alueilla täytyy olla järkevä muoto. Luonteva valinta on suorakulmio.
Valitaan ensin aidosti kasvava pistejono x0:sta xn:ään siten, että x0 = a, xn = b. Mitä suurempi n, sitä tarkempi tulos saadaan. Valitaan yksinkertainen pistejono x0 = 0, x1 = 1, x2 = 2, …, x10 = 10. Vierekkäisistä pisteistä muodostetaan välit [xi − 1, xi], eli saadaan välien joukko
Ensimmäistä väliä merkitään D1, toista D2 jne. Seuraavaksi etsitään funktion f pienimmät arvot jokaisella välillä Di. Esimerkiksi välillä D1 funktion f pienin arvo saadaan, kun x = 0, ja f(0) = 0. Välillä D2 pienin arvo on pisteessä x = 1 ja
Nyt kuvaajaan piirretään suorakulmiot. i:s suorakulmio on leveydeltään xi − xi − 1 ja korkeudeltaan mi:
Nähdään, että jokaista väliä vastaa yksi suorakulmio, joka on kokonaan kuvaajan alapuolella mutta samalla mahdollisimman korkea. Jokaisen i:nnen välin suorakulmion korkeus on juuri mi. Jos nyt lasketaan näiden suorakulmioiden pinta-alat yhteen, saadaan likimääräinen arvio kuvaajan alle jäävän pinta-alan suuruudesta. Mitä useampia suorakulmioita kuvaajan alle piirretään, sitä tarkempi arvio saadaan. i:nnen suorakulmion pinta-ala laskettaisiin lausekkeella si = mi · (xi − xi − 1), joten kaikkien suorakulmioiden summa olisi:
Voidaan edetä myös päinvastoin: sen sijaan, että otettaisiin aina funktion pienin arvo välillä Di, otetaan suurin arvo. Nämä funktion arvot merkittäisiin Mi. Suorakulmiot näyttäisivät silloin tältä:
Jälleen jokaista väliä vastaa yksi suorakulmio, ja sen korkeus on aina Mi. Suorakulmion yläreuna sivuaa kuvaajaa aina vain kyseisen välin paikallisissa maksimikohdissa. Laskemalla suorakulmioiden pinta-alat yhteen saataisiin toinen arvio kuvaajan alle jäävän pinta-alan suuruudesta. Tämä pinta-ala laskettaisiin lausekkeella
Jälleen pätee, että suorakulmioiden määrää kasvattamalla saadaan tarkempi arvio.
Otetaan käyttöön käsitteet alasumma ja yläsumma. Sanotaan, että s(D, f) on alasumma ja sen arvo on
missä f on jatkuva funktio välillä [a, b], x0 = a, xn = b, D on välin [a, b] jako pienempiin väleihin ja n on näiden välien lukumäärä. Yläsummaa merkitään S(D, f), ja se on:
missä f on funktio ja D on välin [a, b] jako n väliin.
Yksinkertaistaen kuitenkin pätee, että mitä tiheämpi jako D on, sitä lähempänä toisiaan arvot s(D, f) ja S(D, f) ovat, kunnes ne jossain äärettömyydessä ovat yhtä suuret. Pätee siis, että on olemassa täsmälleen yksi reaaliluku A, jolle
kaikilla mahdollisilla jaoilla D. Mikä luku A on? Luku A on juuri kuvaajan alle jäävän pinta-alan suuruus, koska se on ainoa arvo, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin kuvaajan alla olevien suorakulmioiden pinta-alojen summa ja samalla pienempi tai yhtä suuri kuin kuvaajan ”yläpuolella” olevien suorakulmioiden pinta-alojen summa.
Määrätyn integraalin määritelmä
Edellisestä luvusta tiedetään, että jatkuvalle funktiolle f välillä [a, b] pätee s(D, f) ≤ A ≤ S(D, f) kaikilla jaoilla D. Tätä lukua A kutsutaan funktion f määrätyksi integraaliksi a:sta b:hen. Tällöin merkitään
Analyysin peruslause kertoo lisäksi, että pätee seuraava yhtälö:
missä F on funktion f integraalifunktio. Yhtälön oikea puoli kirjoitetaan joskus myös näin:
Määrätyn integraalin geometrinen merkitys on siis jo mainittu ei-negatiivisen funktion f kuvaajan alle jäävä pinta-ala. Aloitettiin funktiosta
Ensin integroidaan funktio f:
Integraalifunktio F on siis muotoa
Kuvaajan alle jäävän alueen likimääräinen pinta-ala välillä [0, 10] on 14,339.
Luvut: Integraali, Osittaisintegrointi, Integrointi sijoituksella, Määrätty integraali