✖

Määrätty integraali

Määrättyä integraalia käytetään sellaisten kuvioiden pinta-alan mittaamiseen, jotka kuvataan jonkin funktion avulla.

Motivaatio

Olkoon annettu funktio f(x)=sin⁡(x)+x4. Voitaisiin kysyä – kuinka suuri on kuvaajan alle jäävä pinta-ala pisteestä a = 0 pisteeseen b = 10? Kiinnostuksen kohteena on siis pinta-ala, jota rajoittavat x-akseli, funktion f kuvaaja ja pystysuorat suorat pisteissä a ja b. Kaikki tämä näkyy kuvasta:

funktion f(x) = \sin(x) + \frac{x}{4} kuvaaja, johon on korostettu pinta-ala

Kiinnostuksen kohteena on sinisellä korostetun alueen pinta-ala. Miten se määritettäisiin? Voidaan edetä niin, että koko sininen alue jaetaan useampaan pienempään alueeseen, lasketaan näiden pienempien alueiden pinta-alat ja lasketaan kaikki osapinta-alat yhteen. Jotta pienempien alueiden pinta-ala voidaan laskea jollakin kaavalla, näillä pienemmillä alueilla täytyy olla järkevä muoto. Luonteva valinta on suorakulmio.

Valitaan ensin aidosti kasvava pistejono x0:sta xn:ään siten, että x0 = a, xn = b. Mitä suurempi n, sitä tarkempi tulos saadaan. Valitaan yksinkertainen pistejono x0 = 0, x1 = 1, x2 = 2, …, x10 = 10. Vierekkäisistä pisteistä muodostetaan välit [xi − 1, xi], eli saadaan välien joukko

D={[0,1],[1,2],[2,3],…,[9,10]}

Ensimmäistä väliä merkitään D1, toista D2 jne. Seuraavaksi etsitään funktion f pienimmät arvot jokaisella välillä Di. Esimerkiksi välillä D1 funktion f pienin arvo saadaan, kun x = 0, ja f(0) = 0. Välillä D2 pienin arvo on pisteessä x = 1 ja f(1)=sin⁡(1)+14≈1,0915. Jne. Nämä funktion arvot merkitään muistiin. Pienintä funktion arvoa välillä Di merkitään mi. Siis m1 = 0, m2 ≈ 1,0915 jne.

Nyt kuvaajaan piirretään suorakulmiot. i:s suorakulmio on leveydeltään xi − xi − 1 ja korkeudeltaan mi:

Suorakulmiot kuvaajan alla

Nähdään, että jokaista väliä vastaa yksi suorakulmio, joka on kokonaan kuvaajan alapuolella mutta samalla mahdollisimman korkea. Jokaisen i:nnen välin suorakulmion korkeus on juuri mi. Jos nyt lasketaan näiden suorakulmioiden pinta-alat yhteen, saadaan likimääräinen arvio kuvaajan alle jäävän pinta-alan suuruudesta. Mitä useampia suorakulmioita kuvaajan alle piirretään, sitä tarkempi arvio saadaan. i:nnen suorakulmion pinta-ala laskettaisiin lausekkeella si = mi · (xi − xi − 1), joten kaikkien suorakulmioiden summa olisi:

s=∑i=110mi⋅(xi−xi−1)

Voidaan edetä myös päinvastoin: sen sijaan, että otettaisiin aina funktion pienin arvo välillä Di, otetaan suurin arvo. Nämä funktion arvot merkittäisiin Mi. Suorakulmiot näyttäisivät silloin tältä:

Suorakulmiot kuvaajan yläpuolella

Jälleen jokaista väliä vastaa yksi suorakulmio, ja sen korkeus on aina Mi. Suorakulmion yläreuna sivuaa kuvaajaa aina vain kyseisen välin paikallisissa maksimikohdissa. Laskemalla suorakulmioiden pinta-alat yhteen saataisiin toinen arvio kuvaajan alle jäävän pinta-alan suuruudesta. Tämä pinta-ala laskettaisiin lausekkeella

S=∑i=110Mi⋅(xi−xi−1)

Jälleen pätee, että suorakulmioiden määrää kasvattamalla saadaan tarkempi arvio.

Otetaan käyttöön käsitteet alasumma ja yläsumma. Sanotaan, että s(D, f) on alasumma ja sen arvo on

s(D,f)=∑i=1nmi⋅(xi−xi−1),

missä f on jatkuva funktio välillä [a, b], x0 = a, xn = b, D on välin [a, b] jako pienempiin väleihin ja n on näiden välien lukumäärä. Yläsummaa merkitään S(D, f), ja se on:

S(D,f)=∑i=1nMi⋅(xi−xi−1),

missä f on funktio ja D on välin [a, b] jako n väliin.

Yksinkertaistaen kuitenkin pätee, että mitä tiheämpi jako D on, sitä lähempänä toisiaan arvot s(D, f) ja S(D, f) ovat, kunnes ne jossain äärettömyydessä ovat yhtä suuret. Pätee siis, että on olemassa täsmälleen yksi reaaliluku A, jolle

s(D,f)≤A≤S(D,f)

kaikilla mahdollisilla jaoilla D. Mikä luku A on? Luku A on juuri kuvaajan alle jäävän pinta-alan suuruus, koska se on ainoa arvo, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin kuvaajan alla olevien suorakulmioiden pinta-alojen summa ja samalla pienempi tai yhtä suuri kuin kuvaajan ”yläpuolella” olevien suorakulmioiden pinta-alojen summa.

Määrätyn integraalin määritelmä

Edellisestä luvusta tiedetään, että jatkuvalle funktiolle f välillä [a, b] pätee s(D, f) ≤ A ≤ S(D, f) kaikilla jaoilla D. Tätä lukua A kutsutaan funktion f määrätyksi integraaliksi a:sta b:hen. Tällöin merkitään

A=∫abf(x)dx.

Analyysin peruslause kertoo lisäksi, että pätee seuraava yhtälö:

∫abf(x)dx=F(b)−F(a),

missä F on funktion f integraalifunktio. Yhtälön oikea puoli kirjoitetaan joskus myös näin:

∫abf(x)dx=[F(x)]ab

Määrätyn integraalin geometrinen merkitys on siis jo mainittu ei-negatiivisen funktion f kuvaajan alle jäävä pinta-ala. Aloitettiin funktiosta f(x)=sin⁡(x)+x4, joten kokeillaan laskea pinta-ala välillä [0, 10]. Lasketaan siis määrätty integraali

∫010sin⁡(x)+x4dx

Ensin integroidaan funktio f:

∫sin⁡(x)+x4dx=∫sin⁡(x)dx+∫x4dx=−cos⁡(x)+c1+x28+c2=x28−cos⁡(x)+c1+c2

Integraalifunktio F on siis muotoa F(x)=x28−cos⁡(x)+c. Kirjoitetaan määrätty integraali auki:

∫010sin⁡(x)+x4dx=F(10)−F(0)=1028−cos⁡(10)+c−(028−cos⁡(0)+c)=1008−cos⁡(10)+cos⁡(0)+c−c≈12,5+0,839+1≈14,339

Kuvaajan alle jäävän alueen likimääräinen pinta-ala välillä [0, 10] on 14,339.

Luvut: Integraali, Osittaisintegrointi, Integrointi sijoituksella, Määrätty integraali